Pääkirjoitus 19.2.2017: EU-taakanjako on täydessä käynnissä

Altiero Spinelli

Suomen pääministeri Alexander Stubb vieraili heinakuussa 2014 Ruotsissa ja tapasi pääministeri Fredrik Reinfeldtin. Tapaamisen lopuksi hyväntuuliset pääministerit pitivät lehdistötilaisuuden, jossa he vakavoituivat kauhistelemaan Välimeren yli veneillä ja lautoilla kulkevien syyrialaisten pakolaisten tilannetta.

Lehdistötilaisuudessa Stubb painotti, että on tärkeää keskustella, kuinka pakolaistaakka voidaan jakaa koko Euroopan kesken. Tarkempaa tietoa ei koskaan tullut julkisuuteen siitä, millaisiin sopimuksiin nimiä kirjoitettiin, mutta myöhemmistä tapahtumista voidaan päätellä erilaisia asioita.

Han (Stubb) gick också in på vad Finland kan göra och betonade att det är viktigt att man i frågan om asyl- och flyktingpolitik diskuterar hur bördan av flyktingar kan fördelas “inom hela Europa”.

http://gamla.hbl.fi/nyheter/2014-07-04/627326/stubb-om-flyktingarna-hemskt-och-orattvist

Sisäministeriön ohjeistus

Toukokuussa 2015 sisäministeriö ohjeisti ELY-keskukset kartoittamaan majoitustilat 80 000 turvapaikanhakijalle. Esa Niemi käsitteli asiaa erittäin ansiokkaasti blogissaan jo samaisen toukokuun lopussa. Todennäköisesti käsky tuli Euroopan unionilta ja sitä lähti jalkauttamaan koko viranomaiskoneisto, ELY-keskukset sekä SPR.

Sisäministeriö pyytää kuntia etsimään 80 000 majoituspaikkaa turvapaikanhakijoiden tuloa varten. Näistä halutaan myös tehdä sopimukset ELY-keskusten kanssa kertoo Kuntalehti.

http://esaniemi0.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195802-sisaministerio-pyytaa-kuntia-varautumaan-80-000-turvapaikanhakijan-tuloon

 

Siirtolaisvirta alkaa

Loppukesästä 2015 sitten alkoikin Tornion kautta länsirajan yli kulkeva siirtolaisvirta. Yli 80% maahan tulevista ihmisistä oli nuoria tai keski-ikäisiä sotilaskuntoisia miehiä. Pahimmillaan ihmisiä tuli yli tuhat päivässä, mikä oli vähintäänkin hurja luku, sillä suomalaisia 20-30 vuotiaita miehiä on vain n. 350 000. On helppo laskea, kuinka nopeasti siirtolaisvirran mukana tulleiden miesten määrä olisi ylittänyt nuorten suomalaismiesten määrän.

Ruotsin puolella siirtolaisia ohjasivat Suomeen paikalliset viranomaiset. Paavo Tajukangas dokumentoi asiaa videoimalla muun muassa Tukholmassa, jossa poliisi ohjasi maahan juuri tulleita siirtolaisia suoraan pohjoiseen kulkeviin juniin. Ruotsin junayhtiö jakoi siirtolaisille ilmaisia matkalippuja.

 

 

Mitään kritiikkiä Ruotsia kohtaan Suomen hallitus ei esittänyt, vaan sen sijaan syksyllä Helsingin Sanomat uutisoi seuraavaa:

Hallitus valmistelee pakkokeinoja maahanmuuttajien asuttamiseksi (Maksumuurin takana)

 

Hallituskuri pitää

Hallitus ei suostunut lukuisista vaatimuksista huolimatta sulkemaan rajaa. Sisäministeri Petteri Orpo perusteli Suomen toimintaa vetoamalla kansainvälisiin sopimuksiin, vaikka tosiasiassa ne eivät velvoita Suomea ottamaan turvalliseksi luokitellusta Ruotsista ainoatakaan turvapaikanhakijaa. Olemattomiin sopimuspykäliin vetoaminen Suomen sisäisen turvallisuuden vaarantavan politiikan perustelemiseksi on moraalisesta näkökulmasta erittäin ala-arvoista. Kokoomuslaiset eivät välittäneet, vaan päin vastoin valitsivat Orpon puolueensa puheenjohtajaksi.

Keskustan Sipilä käyttäytyi kuin ei ymmärtäisi, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Ensin hän esiintyi tv-haastattelussa itseään alaikäiseksi turvapaikanhakijaksi väittäneen irakilaisen aikamiesbodarin kanssa ja ilmoitti sitten antavansa Kempeleessä sijaitsevan asuntonsa turvapaikanhakijoiden käyttöön. Tämä nousikin muun muassa suuren saudi-arabialaisen Al Arabiya -lehden etusivun uutiseksi. Suomesta puhuttiin Lähi-Idässä pelkkää hyvää.

Al Arabiyan artikkeli kuvalinkin takana

Perussuomalaiset oli ensimmäistä kertaa hallituksessa Soinin laitettua nimensä hallitusohjelmaan, joka sitoo Suomen EU-taakanjakoon niin ulko-, raha- kuin maahanmuuttopolitiikassakin. Soini talutettiin kädestä pitäen miinaan antamalla hänelle ulkoministerin salkku, mikä on oppikirjoista tuttu menetelmä populistisen opposition taltuttamiseksi. Puolueen kansallismielinen siipi hiljennettiin sopivasti jo ennen siirtolaisvyöryn alkua kesällä 2015 käynnistämällä valtava kohu, jonka keskipisteeseen edustaja Olli Immonen joutui nettikirjoituksineen. Operaatio oli niin organisoitu kuin olla ja voi. Ei tainnut kahtakaan päivää mennä, kun Helsingissä oli käynnissä valtava ulkoilmakonsertti, johon valtamedia osallistui kaikin mahdollisin resurssein. Perussuomalaiset -puolueella on siitä lähtien ollut lähinnä akselirasvan rooli hallituksessa.

Kaiken hulinan keskellä eräs lahtelainen ammattikoululainen puki päällensä valkoisen lakanan ja pääsi hänkin kansainvälisen median etusivuille. Hänestä päätettiin tehdä esimerkki, joten valtava poliisioperaatio käynnistettiin pojan löytämiseksi. Mikä on se taho, jonka varpaille hän astui, ei ole tiedossa, mutta joka tapauksessa sille taholle ei ryttyillä. EU-taakanjako oli täydessä käynnissä ja kunnat ympäri Suomen maksoivat siitä kalliisti turvallisuustilanteen heikkenemisenä.

 

Ulkopoliittinen yllätys

Kone kävi kuukausia ilman suurempia häiriöitä. Paavo Väyrynen toki jurnutti, mutta hänet vaiettiin valtamedian tuella ainakin väliaikaisesti katveeseen. Mutta sitten hallitus yllätettiin tilanteessa, jossa Suomi oli jo kaksi vuotta käynyt taloussotaa Yhdysvaltojen käskystä Venäjää vastaan. Yht’äkkiä alkuvuodesta 2016 myös itärajan yli alkoi siirtolaisvirta. Sana Suomen anteliaasta sosiaaliturvasta oli kiirinyt Venäjällä oleskelevien siirtolaisten keskuuteen. Hallituksella oli edessään valtava looginen ongelma, sillä Ruotsista tulevan vyöryn ei voitu sanoa olevan EU-taakanjakoa. Sellaistahan ei nimittäin ollut julkisesti sovittu. Toisaalta kansainvälisiä sopimuksia koskeva peruste päti myös idästä tuleviin turvapaikanhakijoihin, joita ei kuitenkaan haluttu ottaa Suomeen. Silloisen narratiivin mukaisesti Venäjää syytettiin siitä, että se ohjasi viranomaistoimin siirtolaisia Suomeen. Ruotsia ei edelleenkään moitittu samasta asiasta, vaikka todisteet oli jokaisen nähtävillä Youtubessa.

Ulkopoliittisesti tilanne oli shakki ja matti, jossa Venäjä olisi voinut ajaa Suomen kaaokseen muutamassa viikossa. Rajaa ei kuitenkaan voitu sulkea kansainvälisten sopimusten vuoksi. Suomi käytti ainoan mahdollisuutensa ja lähetti presidentti Niinistön hattu kourassa tapaamaan Vladimir Putinia. Venäjää johtavat kuitenkin tiedustelutaustaiset lakimiehet. Hyvää hyvyyttäänkö he suostuivat Niinistön pyyntöön siirtolaisvirran pysäyttämiseksi? Tuskin.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on valaista maahanmuuttopoliittista lähihistoriaamme. Seuraavassa pääkirjoituksessa käsittelemme asiaa Suomen ulkoisen turvallisuuden näkökulmasta.

 

Atikkelikuva:

Altiero Spinelli (31 August 1907 – 23 May 1986) was an Italian Communist politician, political theorist and European federalist. Spinelli is referred to as one of the founding fathers of the European Union due to his co-authorship of the Ventotene Manifesto, his founding role in the European federalist movement, his strong influence on the first few decades of post-World War II European integration and, later, his role in re-launching the integration process in the 1980s. By the time of his death, he had been a member of the European Commission for six years, a member of the European Parliament for ten years right up until his death. The main building of the European Parliament in Brussels is named after him.

Seuraa meitä
FACEBOOK
FACEBOOK
Seuraa sähköpostilla
RSS

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*