Miksi eurooppalaiset eivät halua maahanmuuttoa islamilaisista maista?

Eurooppalaiset johtajat kritisoivat Yhdysvaltojen uutta presidenttiä tilapäisten maahantulorajoitusten asettamisesta, vaikka uuden kyselytutkimuksen mukaan nimenomaan eurooppalaiset itse eivät halua maahanmuuttoa muslimienemmistöisistä maista.

Lue myös: Eurooppalaiset eivät halua maahanmuuttoa islamilaisista maista

Syitä eurooppalaisten kantoihin ei ole vaikea päätellä, sillä maahanmuutto muslimienemmistöisistä maista näkyy eurooppalaisissa kaupungeissa kulttuurien rajuina yhteentörmäyksinä. Havainnollistaaksemme tätä liitämme alle Britanniassa kuvatun videon, jossa Lutonista kotoisin oleva Stacey Dooley palaa kotikaupunkiinsa seuraamaan muslimien mielenosoitusta.

 

 

Toisella esimerkkivideollamme tavalliset saksalaiset heräävät todellisuuteen ja kysyvät itseltään, että mitä tämä kaikki tarkoittaa sadan vuoden tähtäimellä.

 

 

Kun kansalaisten mielipide tiedetään nyt, ei pitäisi tulla yllätyksenä, että Saksassa on edessä poliittinen heilahdus, jonka tuloksena AfD -puolueen kannatus voi nousta hyvinkin korkealle. Sama koskee monia Euroopan valtioita ja toisaalta viimeisin esimerkki poliittisesta heilahduksesta nähtiin Yhdysvalloissa.

Mitä Suomen tilanteeseen tulee, niin esimerkiksi Maailman kuvalehti kirjoittaa viime joulukuun artikkelissaan

Tawab Qaderzadan ikäisistä helsinkiläisistä noin 16 prosenttia on vieraskielisiä. Peruskoululaisista viidennes opiskelee suomea toisena kielenään. Suurimmat vieraskielisten ryhmät ovat venäjän-, viron-, somalin-, englannin-, kiinan- ja kurdinkieliset. Tawabin äidinkieli on Afganistanissa puhuttava darin kieli, ja oikeastaan on harhaanjohtavaa kutsua häntä vieraskieliseksi. Kuvaavampi termi olisi monikielinen, sillä hän tuli Suomeen kolmevuotiaana ja puhuu tietenkin myös suomea. Kielitilastot kuitenkin kuvaavat suhteellisen hyvin sitä, kuinka monen helsinkiläisnuoren kotitausta on muualla kuin Suomessa. Etnisyyttä ei tilastoida, mutta kotikieltä tilastoidaan.Kymmenessä vuodessa vieraskielisten nuorten osuuden arvioidaan kasvavan 24 prosenttiin. Tätä tietoa kannattaa miettiä hetki: kun Suomi täyttää 110 vuotta, arviolta joka neljännen helsinkiläisnuoren juuret ovat muualla kuin Suomessa.Suomalainen yhteiskunta muuttuu, ja tämän muutoksen raivaustyön tekevät usein juuri Tawabin kaltaiset nuoret.

Millaisia asioita afgaanikulttuuriin kuuluu?”Arvomaailma, käytöstavat, kunnioitus vanhempia kohtaan. Että muistetaan keitä me ollaan: afganistanilaisia muslimeja. Ihmisiä, joilla on hyvä sydän.” Afganistania Tawab kutsuu ”meidän maaksi”, vaikka ei ole käynyt siellä kuin pari kertaa, viimeksi Sonyan häissä muutama vuosi sitten. Ja millaiset häät ne olivatkaan!

 

Meidän suomalaisten edessä oleva muutos on valtava. Ja kuten muuallakaan Euroopassa, ei suomalaisilta itseltään ole tosiasiassa kysytty, että haluavatko he muutosta. Päinvastoin, kuten lainauksesta nähdään, pyritään maahanmuuttajien kulttuuria kuvaamaan tiedotusvälineissä mahdollisimman positiivisessa valossa, vaikka on aivan selvää, ettei esimerkiksi afganistanilainen kulttuuri ole helpostikaan sovitettavissa suomalaisiin arvoihin. Etnisellä taustalla ei ole tämän kysymyksen kanssa mitään tekemistä.

Meillä on siis tabu, jota vain harvat yrittävät nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Erikoista on, että noustessaan poliittisiin asemiin, nämä harvat lakkaavat puhumasta asioista. Esimerkkinä nyt vaikkapa perussuomalaisen puolueen nousu johtavaan asemaan, jossa he nykyään ajavat aktiivisesti Euroopan unionin taakanjakojärjestelmää (CEAS).

Olennainen kysymys onkin, että miksi eurooppalaiset poliitikot sitten harjoittavat kansalaisten vierastamaa politiikkaa? On selvä, ettei maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä demokratia toteudu, vaikka demokratiaamme halutaankin viedä vimmatusti kolmansiin maihin.

Kaltaisessamme järjestelmässä kansalaiset reagoivat harjoitettuun politiikkaan. Toisin sanoen harjoitetulla politiikalla on aina yhteiskunnalliset seurauksensa. On siis turha syyttää ääriliikkeitä kaaoksen syntymisestä, sillä liikkeet itsessään ovat seuraus harjoitetusta politiikasta.

Demokraattinen yhteiskunta ei voi toimia siten, että poliittinen eliitti joko aktiivisesti edistää jotain kansalaisille vierasta ilmiötä tai passiivisesti antaa prosessin tapahtua, jonka jälkeen kun kansalaiset korottavat ääntään, pyritään nämä vaientamaan sananvapautta rajoittamalla sekä rakentamalla valvontajärjestelmiä, jollainen poliisin uusi vihapuheorganisaatio on.

Seuraa meitä
FACEBOOK
FACEBOOK
Seuraa sähköpostilla
RSS

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*